lauantai 30. kesäkuuta 2018

Se on kesä!

Sukkelaan on vierähtänyt puutarhahuperon viikot ja kevään kuukaudet täällä 
niinkuin varmaan siellä muillakin! 

Kevät!


Kevätmessuilla Helsingissä tehtiin meidän kuusivuotiaan kanssa 
molempien mielestä ihania hankintoja, 
metrilakua ja kasvihuone. 
Niin lisäsi kotipiha houkuttavuuttaan potenssiin mitä lie!

Kasvihuoneen kokoaminen vei aikansa, mutta palkitsee nyt jokaisena päivänä. 
Ja iltana, sillä huomaan, että tehokkaimmat tunnit on ne illalla pihalla vietetyt! 

Toteutunut unelma
  Kasvihuone on täyttynyt tomaateista, kurkuista, yrteistä, maissista ja kukkasista. 
Tomskut ovat vasta kukintavaiheessa, mutta ihana huomata niiden tukevoituminen 
sisällä vietettyjen viikkojen jälkeen. 

Uuden vuoden yönä tilattujen daalioiden kukintaa odotan malttamattomana! 
Viime vuodet vähäisellä käytöllä ollut mökkipihan hiekkalaatikko sai lapsilta luvan 
muuttua daaliapenkiksi. Istutettuani esikasvatetut daaliat penkkiin jännäsin viikko viikolta 
tekisikö halla tuhojaan, mutta taisivat taimet selvitä. 
Kotipihaankin laitoin daalioita enemmän kuin koskaan, 
ja siltä varalta, että halla olisi vienyt mökkipihan taimet, 
on kotona ollut varmuusvarasto. 

Matalia daalioita laitoin myös ruukkuihin. 






Tähän saakka olen talvisäilyttänyt syrikät, juurakot ja muut siskoni maakellarissa, 
mutta haave omasta maakellarista senkun kasvaa. 
Mökillä kylmäsäilytystilat koostuvat kaasujääkaapista ja pienehköstä montusta, 
joten juhlia järkätessä tai ystäviä kutsuessa on kylmäsäilytystiloissa saanut olla luova. 

Olisiko lapsista ehkä ihana hakea se saumalimppa keltsusta pihan perältä. 
Ja aikuisista :)

Kotona odottaa vielä gladiolukset mökille kukkapenkkiin pääsyä,
 kunhan ensin teen sen penkin. 

Voi että. Kesä. 
Onni ja huokaus.


ps. Lehtikaaliko on monivuotinen? 
Näin ne yllätyksekseni alkoivat keväällä versoa uutta. 
Antaa toisten kasvaa ja fiilistellä uutta kesää.

pps. tervetuloa Instankin puolelle, 
 siellä tämä mökkihöperö kuvittaa ja sanoittaa 
nimellä m ö k i n m i i n a.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Hollannin keväässä







 ...Amsterdamin auringossa.

 Vauhtia kevääseen käytiin ottamassa siskon kanssa Hollannista.
T-paitakelit, lämpöä ja aurinkoa. 
Ja kotimatkalla matkalaukku joka painoi... liikaa.

Siinähän ne, iloisen loman ainekset! 



Keukenhof oli ihana!
Tämän vuoden teemana on romantiikka.





Viimeviikkojen viileistä johtuen kaikki tulppaanit eivät olleet vielä auenneet, 
mutta kovin oli jo värikästä!










  Näyttelyhallin tulppaanit ne sitten vasta ihania olivatkin.
Tässä muutamia itsellenikin muistiin tulevia 
tulppaaniaikoja varten.


Amazing Grace

African King

Copper Image

Flaming Parrot

Big Brother

Grand Perfection

Slawa

La Mancha

Sanne

Verona Sunrise

Ja ulkoruukun ihanat!
Väriä löytyi myös paikallisen herkkuputiikin juustohyllystä.



Mikä siellä matkalaukussa sitten painoi?
No mm. nämä.
Suorastaan täpisen :D









Tuliaisista suuri osa on vielä istuttamatta ruukkuihinsa,
ja Kevätmessutkin jo ihan nurkalla.

Elämme ihania, joskin kiireisiä aikoja!




perjantai 30. maaliskuuta 2018

Kun aika on...



Kotiliesi maaliskuussa 1966.


Pian ollaan jo huhtikuussa!


Siemenkylvöjen kanssa ei tarvitse enää himmailla,
kevään kylvöjä saa tehdä niin paljon kuin mieli tekee.
Ja Gardener´s Worldin uusi kausi on vauhdissa! WAU!







Pistokaskaupoillakin on tullut käytyä,
tässä vihreitä tuliaisia. 





Viime kesän daalia-ihastukseni oli tämä Otto´s Thrill. 
Kaunis väri ja suuret kukat.
Joten kun juurakkopussi tuli kaupassa vastaan, tartuin siihen siltä varalta,

ettei viimekesäisen juurakon talvetus onnistuisikaan.
Varautujatyyppiä :)












Huomenna sitten ajellaan mökille risujen polttoon.
Otan vähän mittoja saunatuvan istuintyynyistä ja jatkan maakellarin mallailua.
Ja ulkohuussin. 
Sekin pitäisi uusia. 

Kaunista pääsiäistä!

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Kevättalven päivää

Ajelin päiväreissulla mökillä suunnitelmissa mittailla sopivaa paikkaa maakellarille.
Sille, josta olen jo tovin haaveillut. 




Tähän saakka kellarin pestiä on hoidellut eräänlainen monttu, 
jonne saa ryömiä polvillaan tavaroita hakeakseen. Aika hankalaa aikuiselle, saati lapselle.

Kiitos siskoni, olen saanut talvettaa perennoja ja juurakoita hänen maakellarissaan,
ja siitä se kellarikuume kai vaan sai lisäpontta. 

Lopullinen päätös mallista on vielä tekemättä, 
joten nyt on oikein asiaa agendalla kun suuntaan 
kevään puutarhamessuille, jos vaan on kellaritoimijat paikalla.





Mökillä käydessä sain myös hyvät perustelut pikkuisen pitelemättömille 
siemen- / juurakkotilauksilleni.
Perustelut, jotka eivät tosin vielä olleet tiedossani tilauksia tehdessäni :)

Mökillä teetettiin pientä maisemointia männikössä, jotta ilta-aurinko löytäisi pihaan paremmin. 
No, puut oli kaadettu niinkuin pitikin, mutta puutteellisista kukkapenkin merkinnöistä johtuen 
metsäkone oli löytänyt hyvän reitin kankaalle juuri sen uusimman kukkapenkin päältä.
Olin jättänyt vinkiksi kukkapenkin päihin metalliset köynnöstuet
ja talventörröttäjiä pystyyn, mutta se ei ollut riittävästi. 

Joten jihuu - tarvitsen siemenet, taimet ja juurakot oikeasti! :)
Ja ainakin olen sitten varautunut, vaikka juuristot maassa olisivatkin selvinneet.


maanantai 19. helmikuuta 2018

Juurakkoa, mukulaa.



Niinkuin olen mielestäni jokaisella kerralla muistanut laittaa 
tilauksen yhteydessä lisäyksen toivotusta toimitusajasta, 
niin enpäs näköjään tällä kerralla.

Ihanaa postia, mutta kovin aikaisin.

Täällä nyt pyörittelen pussukoita käsissäni 
ja haaveilen kukkaloistosta samalla ihmetellen
että mitäs näille nyt.

Veisinkö siskon maakellariin, sinne missä syrikät kumppaneineen ovat talvehtimassa,
samalla kun ajelen pikkuiset taimet hoitoon. Vai mahdutanko jääkaappiin. 




Thank You, Farmer Gracy!

Olen ollut viime päivinä hemmoteltu - näin ihanasti yllätyin Ystävänpäivänä!
Kiitos 💗



Kaadanpa toisenkin kupillisen ja jatkan haaveilua...

lauantai 17. helmikuuta 2018

Vihreitä kuulumisia


Tänään koulin pienet orvokit omiin ruukkuihinsa.
Koon puolesta ei kiirettä olisi vielä ollut, mutta koska reissaavat pariksi viikoksi
lomalle nämäkin, arvelin, että voisivat pärjätä reissunsa ajan paremmin omissa ruukuissaan.

Hetki, jona orvokit koulin, on minulle jonkinlainen portti kevääseen.
Siementen kylvön aikaan vuodenvaihteessa kevät tuntuu olevan vielä
kovin kaukana, mutta ensimmäisestä koulinnasta se lähtee,
ruukkumäärä kasvuun ja reippaampi kylväminen.

Mirabilis jalapa
Mökinihmekukka iti tänä vuonna lautalla nopeasti.
Tällä ei olisi vielä ollut kiire, mutta minulla tuntui olevan...
Toivon, että latvomalla saan tästä viimekesäisiä
tuuheammat taimet jo alkukesästä.
Kiireeseen saattoi vaikuttaa myös se, että löysin minulle uuden, ihanan värin.


Myös kelloköynnöksen tykkään kasvattaa alkuun lautalla.

Cobaea scandens
Kasvuunlähtöä on ilo seurata;
kuinka siemenen kuori raottuu ja sieltä tulee esiin vihreä koukku, 
kuinka varsi nousee korkeuksiin ja kuinka sirkkalehdet lopulta 
vapautuvat kuoristaan, ja kuinka ensimmäinen varsinainen lehtipari 
lähtee hetkisen jurottuaan kasvuun.



Kotikutoinen dokkari-dekkari-kasvutarina :)


Lautalla muodostuu myös ihan mukavat juuret.

Tukikepitkin sain kaivaa esille ensimmäisen kelloköynnöksen jo kiertyessä
kasvivalon jalan ympärille.



Päivä on jo selvästi pidentynyt,
ja kilvan bongailemme säteitä niin ulkona kuin sisälläkin.



keskiviikko 31. tammikuuta 2018

New Season - here we come!


On koittanut se ihana aika vuodesta, jolloin päästään taas asiaan!
Intohimot irti ja mieliteot multiin :)



Ajatukseni ovat jo pitkään olleet tulevassa kaudessa.
Suunnitelmat tulevaan kesään alkoivat muhia jo hyvissä ajoin ennen vuodenvaihdetta ja
siementilauksetkin olen pääosin tehnyt, kuten myös daalioiden juurakoiden tilaukset, jotka uuden vuoden ensihetkinä tilauslistalle naputtelin.
Olisko voinut vuosi mukavammin alkaa :) 

No, tämä kaikki sillä varauksella, että jotain vastustamatonta tulee vielä vastaan, 
tai jokin ihana idis jossain. Silloin on lupa toimia, sillä pitkä on kevään odotus.
 Ja valmiit taimet, ne on taas asia erikseen :)


Ensimmäiset siemenet kylvin perinteisesti heti vuodenvaihteen jälkeen, 
haaveissa jälleen kukkivat orvokit pääsiäiseksi, vapuksi, äitienpäväksi 
tai koska vaan, mahdollisimman varhain!

Honteloiset orvokin alut

Syyssyrikkää laitoin siltä varalta, että kellarissa talvehtimassa olevat eivät 
tästä talvesta syystä tai toisesta selviäisikään. Se olisi kyllä harmin paikka, 
sillä niin rakkaiksi nämä vuosikertasyrikät ovat minulle käyneet. 
Se ihana hetki kun haen kalpeat, pienesti kasvuun heräilleet syrikät siskon maakellarista, 
pakkaan ne autoon ja ryhdyn miettimään, missähän päin mökkipihaa näitä tänä kesänä kasvattelisin. Onni!

Alcea rosea Nigra
Ja siihen vanhanaikaiseen menin jälleen, 
että laitoin ihan testausmielessä vaan (= pienen vihreän näkemisen kaipuussani) 
viimekesäisten salkoruusujen siemeniä lautalle. 
Hyvin itivät, ja nyt hoivaillaan puoli vuotta näitäkin.


Latva-artisokissa en ole aiempina vuosina onnistunut,
 mutta viime keväisiä siemeniä oli vielä pussissa ja niinpä nyt on terhakat alut lisävalon alla. 
Yritän nyt satsata näihinkin, suihkutella, muistaa lannoittaa ja pitää hengissä. 

Latva-artisokka Green Globe

Paljon on vanhaa tuttua, mutta myös uusia juttuja.
Ja lautalla uusi satsi koulimista odottelemassa.


Täältä tullaan!

Iso hymy! :)